Berdan
Vuonna 1867-68 venäläiset upseerit -eversti Alexander P. Gorlov ja luutnantti K. U. Hunnius- tekivät Amerikassa yhteistyötä eversti Hiram Berdanin (myöhemmin kenraalimajuri) kanssa, joka oli kehittänyt oman takalatauskiväärin. Yhteistyön tuloksena Berdanin kivääriin kehitettiin venäläisten käyttöön uusi -siihen aikaan pienikaliberinen- metallihylsyinen takalatauspatruuna, jossa oli keskussytytysnalli (Berdan-nalli, joka yhä edelleen on sotilaskäytössä). Patruunan kaliberiksi tuli 4,2 linjaa (10,7x58R).
Uusi takalatausase sai nimekseen Berdan I (Malli 1868). Prototyypit ja Venäjän hallituksen tilaamat ensimmäiset Berdan I kiväärit valmisti Connecticutin osavaltion kuuluisa asetehdas Colt. Työn laatu oli hyvin korkeatasoista.
Jo keväällä 1869 eversti Hiram Berdan vieraili Pietarissa ja esitteli Berdan kiväärin parannetun mallin. Berdan I kiväärin ylöspäin kääntyvä lukkolaite oli korvattu täysin uudella sylinterilukolla. Tämän aseen lataaaminen oli nopeampaa ja lukkorakenne selvästi kestävämpi. Sylinterilukko tulikin tämän jälkeen vallitsevaksi varsinkin sotilaskäytössä.
Kuvissa halkileikatun Berdanin lukkorakenne ja Ishevskin tehtaan valmistama esittelykappale jalkaväki-Berdanin lukosta tehtaan päällikölle. Puuhun leimattu teksti "FINLAND".
Kivääri sai nimen Berdan II. 1870 Venäjän sotaministeriö teki päätöksen uusien Berdan-kiväärien hankkimiseksi. Uutta Berdania valmistettiin Englannissa Birminghamissa, mutta pääosin Venäjällä Tulan, Ishevskin ja Siestarjoen asetehtaissa. Tavallisimman jalkaväkikiväärin lisäksi valmistettiin Berdan II kivääriä myös lyhyempinä versioina: rakuunakiväärinä, kasakkakiväärinä sekä karabiinina.
© www.eskoff.net
