Sytinski,
Nikolai Andrejevitsh.
Kapteeni
Kauppiasperheestä Helsingin kaupungista
Uudenmaan läänistä.
Syntynyt 4.elokuuta 1871.
alikapteenina.
Nykyisessä suursodassa osoittamansa
kuntoisuuden ansiosta palkitaan Pyhän
Yrjön 4. asteen kunniamerkillä.
Nikolai
Andrejevitsh Sytinskin sotilasura alkoi vuonna 1888 Äänisen 90. jalkaväkirykmentissä,
johon hän pestautui vapaaehtoisena. Käytyään viisivuotisen Aleksanterin
kimnaasin Helsingissä Sytinski pääsi Vilnassa toimivaan jalkaväen
junkkeriopistoon, jonka päätteeksi hänet ylennettiin alivänrikiksi.
Sittemmin Sytinski palveli alikapteenina Venäjän-Japanin sodassa. Kapteeniksi
hänet ylennettiin vuonna 1911.
N. A. Sytinski oli kiintynyt Äänisen 90. jalkaväkirykmenttiin ja
kirjoitti myöhemmin sen historiikin. Suurella vaivalla hän keräsi laajan
arkistomateriaalin, josta valitsi kertomukset rykmenttinsä aiemmista
maineteoista. Silloisessa suursodassa Sytinski kunnostautui parantaen entisestään
rykmenttinsä mainetta. Uroteoistaan hänet palkittiin Pyhän Yrjön 4. asteen
kunniamerkillä.
HÄNEN KEISARILLINEN KORKEUTENSA päiväkäskyssä on lyhyt
maininta N. A. Sytinskin uroteoista: Täten todistamme, että kapteeni NIKOLAI
SYTINSKI palkitaan Pyhän Yrjön 4. asteen kunniamerkillä urheudesta, jota hän
osoitti 26. elokuuta 1914 käydyssä taistelussa. Raskaasti varustettuihin
vihollisasemiin tehdyn hyökkäyksen yhteydessä Sytinskin miehineen onnistui
vallata vihollisen kaksi konekivääripesäkettä.
Elokuun 26. päivän aamuna vuonna 1914 kapteeni Sytinski sai
rykmentin esikunnasta käskyn karkottaa 11. komppaniansa kanssa itävaltalaiset,
jotka olivat asemissa läheisen metsän laidassa. Huolimatta miestensä
uupumuksesta, komppania ei ollut nukkunut muutamaan viimeiseen yöhön, kapteeni
Sytinski rohkaisi miehiään selostaessaan heille edessä olevan tehtävän.
Komppania lähti etenemään, alussa ryömien. Vihollinen ei ensin
huomannut heitä, mutta aloitti kohta voimakkaan tulituksen, johon vihollisen
tykistö kohta yhtyi. Taistelu kiihtyi, mutta Äänisen rykmentti ei pysähtynyt,
vaan jatkoi etenemistään rauhallisesti. Ratkaisevalla hetkellä komppania, kärjessään
kapteeni Sytinski, teki rynnäkön vihollisasemiin. Sytinski haavoittui oikeaan
kylkeensä vihollisluodista, mutta jatkoi siitä huolimatta hyökkäyksen
johtamista, sillä vihollinen ei vielä ollut luopunut asemistaan.
Kapteeni Sytiskin voimat olivat huvenneet taistelun aikana, hän
ehti kuitenkin nähdä, miten 11. komppanian sotamies Jermolajev valtasi itävaltalaisen
konekivääripesäkkeen ja tappoi kiväärinperällä itävaltalaisupseerin,
joka oli tulittanut heitä murhaavasti pesäkkeestä.
Kapteeni Sytinskin menetettyä tajuntansa sotilaat siirsivät hänet
turvaan, antoivat ensiavun ja sitoivat hänen haavansa. Kuljetusta varsinaiselle
sidontapaikalle hän joutui odottamaan kuitenkin kokonaiset kymmenen tuntia.
Sytinski oli haavoittunut niin pahoin, että hänet siirrettiin välittömästi
selustaan. parannuttuaan hän palasi rykmenttiinsä ja jatkoi isänmaansa
puolustamista.