"Kreivit"
Kun Armfeltista
(†1814)
ja Ehrenströmistä oli 1811 tullut Venäjän alamaisia, heille uskottiin tärkeitä
tehtäviä. Anjalan aikojen vanhat oppositiomiehet, kuten Sprengtporten ja joukko
muita emigrantteja syrjäytettiin täysin tai heille annettiin tärkeitä mutta
toisarvoisia virkoja hallinnossa, kuten C. E. Mannerheimille ja R. W. de
Geerille. Kaikki kolme Sprengtporten, Mannerheim ja de Geer, saivat
lohdutukseksi korkean kreivin arvon, Mannerheim tosin vasta 1823.
Kenraali J. F. Aminoff, tuli Suomeen vuonna 1810 ja nimitettiin seuraavana
vuonna Suomen komitean jäseneksi Pietariin ja korotettiin lopulta kreivilliseen
säätyyn 1819.
Tämän jälkeen korotettiin suomalaisiksi kreiveiksi enää Venäjän ministeri
Tukholmassa, kenraali P. van Suchtelen (1822) ja ministerivaltiosihteeri
Rehbinder (1826) sekä kaksi kenraalikuvernööriä, Zakrewsky (1830) ja Berg
(1856), jotka eivät asettuneet Suomeen *.
Yksi venäläinen kreivillinen suku, Kuscheleff-Besborodko, jolla oli
maaomaisuutta Karjalassa naturalisoitiin; lisäksi ruhtinas Menschikoff
naturalisoitiin ruhtinaana Suomen ritarihuoneeseen.
Vuoden 1856 jälkeen ketään ei korotettu kreivilliseen säätyyn siitä huolimatta, että aateloiminen ja vapaaherran arvojen jakaminen jatkui vilkkaana. Ruotsin ajalta niitä oli vain kaksi, Creutz ja Cronhjelm, ensiksi mainittu ikivanhaa suomalaista aatelia.
Suomen suurruhtinaskunnan ritarihuoneeseen merkityt kreivit:
Creutz
Cronhjelm
Armfelt
Sprengtporten
de Geer
Aminoff
van Suchtelen
Mannerheim
Rehbinder
Zakrewsky *
Berg *
Kuscheleff-Besborodko
Suomen suurruhtinaskunnan ritarihuoneeseen on merkitty yksi ruhtinas:
ruhtinas Menschikoff