Nagant revolveri 1895   (Venäjällä / Neuvostoliitossa ven. 7,62-мм револьвер системы Нагана образца 1895 года)

 

Nagantin vahvana esikuva on ollut Bayardin valmistama Pieper, joka oli varustettu kaasutiivistävällä seitsenpatruunaisella rummulla. Pieper päästi kuitenkin ilmeisesti asepatenttinsa vanhentumaan ja tästä Emile ja Léon Nagant omaksuivat rullan ja piipun välisen tiivistysmekanismin. Venäjällä oli suuri kiinnostus korvata suuret ja vanhentuneet Smith & Wesson revolverit tehokkaammalla, savuttomalla ruudilla toimivalla ja pienemmällä revolverilla. Vuodesta 1891 vuoteen 1894 Henri Pieper ja Leon Nagant kilpailivat uuden, kevyen ja pienikaliberisen revolverin valmistamisesta Venäjän armeijalle. Moninaisten vaiheiden jälkeen Nagantin revolveri hyväksyttiin toukokuussa 1895. Nagant oli patentoitu vuonna 1892 ja lopullisen muotonsa se sai vuonna 1895.  Ensimmäiset noin 20.000 revolveria tilattiin Venäjälle Belgiasta vuosina 1895-1898. Belgiassa valmistettujen Naganttien määrä oli noin 20.000kpl. Näissä aseissa oli myös venäläinen vastaanotto/tarkistusleimaus. Venäläisen lisenssin turvin alkoi valmistus Tulan asetehtailla vuodesta 1899. Vuosina 1900-1901 valmistui Tulassa noin 60.000 asetta ja vuoden 1902 lopussa aseita oli jo valmistettu 180.000. Tämän jälkeen valmistus hiipui kohoten Venäjän-Japanin sodan aikoina jälleen. Ensimmäiseen maailmansotaan mennessä aseiden määrä oli jo yli 400.000. Valmistus jatkui Venäjällä ja Neuvostoliitossa aina vuoteen 1945 erilaisin kylkileimauksin. Aivan toisen maailmansodan lopussa valmistettiin revolvereita myös Iževskin asetehtaassa, kun tuotantoa oli siirrettävä sodan jaloista pohjoisemmaksi. Kokonaisnäärä oli noin 2 miljoonaa asetta. Lopullisesti Nagantit poistettiin kokonaan käytöstä Venäjällä vasta vuosina 2003-2009, vaikka erilaiset pistoolimallit olivat syrjäyttäneet Nagantin käytännössä jo aiemmin.


 LéonNagant

Nagantista on sen tuotantovaiheen aikana valmistettu myös erikoisempia ja harvinaisempia malleja. Upseereille suunnatut aseet olivat aina kaksitoimisia (upseerimalli) ja miehistön aseet valmistettiin yksitoimisina (miehistömalli). Vuosina 1904-05, 1913-14 valmistettiin aseesta perälautauralla varustettua miehistömallia teknisille joukoille. Perälaudan osaa hoiti pienehkö kirves, jonka kahvan päässä oli aseen perän uraan sopiva kisko.

 

Kokeilumielessä valmistettiin vuosina 1912-13 pieni erä 300 mm piipulla ja olkatuella varustettua asetta. Käytännön syistä kokeilusta luovuttiin nopeasti.

"Maatuska-, poliisi- tai babynagant"; Nagantista suunniteltiin ja valmistettiin lyhennetyllä kahvalla ja piipulla varustettu revolveri Ohranan(охрана),  turvallisuuspalvelu-upseereiden ja myöhemmin miliisivoimien käyttöön. Aseessa on myös hieman poikkeava hana (pyöristetty), matala takahahlo, liipasin (suorempi), etutähtäin (matalampi), kahvalevyjen paikka ja kiinnitys. Näitä pienempikokoisia Nagantteja valmistettiin neuvostoaikana CCCP ja tähtileimalla merkittyinä (vuosina 1925-30) NKVD:n ja OGPU:n käyttöön. Aseita valmistettiin kuitenkin pienimuotoisesti jo keisarivallan aikana (vuosina 1911-14) ("lähteen mukaan pienessä mittakaavassa"). Jopa vuonna 1907 valmistettu hyvin varhainen ja varmasti harvinainen ase löytyy! (Katso kuvat).

 

Myös .22 kaliberin revolvereita valmistettiin harjoittelu- ja tarkkuusammuntaan. Tarkkuusammuntarevolvereiden sarjanumerot  merkittiin poikkeuksellisesti rungon oikealle puolelle. Jonkun verran on valmistettu myös niklattuja revolvereita (mahdollisesti lahjoiksi tai juhlakäyttöön). Nagantin kaasutiivis rullasulku mahdollisti myös äänenvaimentimen käytön. Neuvostoliitossa kokeiltiin myös tätä. Sodan jälkeen valmistettiin vielä joitakin pelkästään urheiluammuntaan soveltuvia Nagantin johdannaismalleja.

 

 

Ohessa muutamia keisarivallan Nagant versioita:

 

  

 

 

                             

  

 

 

          

 

Sulje ikkuna